PHILIP GLASS: AKHNATEN

AKHENATENIN AIKA       
Hanna Sola/ Suomen Egyptologinen seura

Farao Akhenaten (myös Ekhnaton, ”Atenin vaikuttava henki”) hallitsi muinaista Egyptiä vuosina 1353-1336 tai 1351-1334 eaa. Valtakausi tunnetaan myös Amarna-kautena hallitsijan rakennuttaman uuden pääkaupungin Akhetatenin mukaan, jonka moderni nimi on Amarna. Akhenatenin 17 vuoden mittainen hallintokausi oli poikkeuksellinen ja mullistava. Se on ensimmäinen tunnettu aikakausi, jolloin yksi jumaluus nostettiin tärkeimmäksi muiden yli.

Akhenaten nousi kuninkaaksi isänsä Amenhotep III:n ja vanhemman veljensä kruununprinssi Thutmosen kuoltua. Hänen nimensä oli alun perin Amenhotep IV, ”Amun on tyytyväinen”, ja hallintokautensa alussa uusi kuningas ikuisti itsensä monumentteihin palvomassa monia jumalia. Hallintokautensa viidentenä vuonna hän kuitenkin vaihtoi nimekseen Akhenaten ja toteutti radikaalin uudistuksen niin uskonnon, taiteen kuin kuninkuudenkin saralla.

Egyptin ikivanhan monijumalaisen uskonnon sijaan Akhenaten otti käyttöön järjestelmän, jossa ainoaksi jumaluudeksi tuli abstrakti auringonkehrä Aten (myös Aton). Aurinkokulttien merkitys oli kasvanut jo Amenhotep III:n aikana, ja nyt muiden jumalien palvonta sekä perinteiset juhlat kiellettiin ainakin periaatteessa. Erityisen kielteisesti Akhenaten suhtautui maan pääkaupungin Theban (nykyisen Luxorin) alueen pääjumalaan Amuniin, jonka papisto ja temppelit olivat saavuttaneet huomattavan aseman ja varallisuuden. Nostamalla Atenin ainoaksi jumalaksi, sulkemalla temppelit ja siirtämällä pääkaupungin pois Thebasta Akhenaten riisti Amunin papistolta sen vaikutusvallan ja rikkaudet.

Kuningas rakennutti uuden pääkaupungin keski-Egyptin aavikolle ja antoi sille nimeksi Akhetaten, Atenin horisontti. Kaupunkia hallitsi kaksi valtavaa Atenin temppeliä, jotka poikkesivat perinteisistä egyptiläisistä temppeleistä. Aiemmin jumalia oli palvottu hämärissä pylvässaleissa, joihin oli päässyt vain muutamia auringonsäteitä. Atenin temppeleissä sen sijaan oli katoton aurinkopiha, jossa uhrattiin auringonkehrälle ja jonka Aten valaisi kirkkailla säteillään. Papiston sijaan ainoastaan kuningasperhe sai nauttia suorasta yhteydestä uuden jumaluuden Atenin kanssa, ja tavallisen kansan tuli palvoa Atenia kuninkaallisen perheen kautta.

Perhe nousi tärkeydessä itsevaltiaan hallitsijan rinnalle, ja etenkin kuninkaallinen puoliso Nefertiti esitettiin temppeleissä Akhenatenin veroisena ja täydentäjänä. Akhenaten, kuningatar Nefertiti, ja hallitsijaparin kuusi tytärtä kuvattiin temppeleiden reliefeissä palvomassa auringonkehrää, jonka säteet paistoivat heidän ylleen. Hallitsijapari kuvattiin myös näyttäytymässä kansalle palatsinsa ’ilmestysikkunassa’, ajamassa vaunuillaan kohti Atenin temppeliä ja viettämässä perhe-elämää Atenin säteiden suojeluksessa.

Akhenatenin aika on taiteessa tunnusomainen ja siihen viitataan termillä Amarna-taide. Kuningas otti käyttöön uudenlaisen, radikaalin tavan esittää kuninkaallinen perhe. Etenkin kauden varhaisissa patsaissa ja seinäreliefeissä Akhenaten ja Nefertiti esitetään pitkinä, kapeakasvoisina hahmoina, joilla on suuret vinot silmät, kapea ylävartalo ja suhteettoman paksut vatsat ja reidet. Kuninkaallisilla tyttärillä on kaljut, venytetyt päät. Erikoisella esitystavalla on ehkä haluttu korostaa kuninkaallisen perheen ainutlaatuisuutta ja epätavallisuutta: he eivät olleet tavallisia ihmisiä vaan jumalallisia ja ulkonäöltäänkin ylimaallisia hahmoja. Toisaalta kuningaspari saatettiin esittää myös perinteisin keinoin: kuningatar Nefertitin kauneus on ikuistettu vuonna 1912 Amarnasta löytyneeseen rintakuvaan, joka on esillä Berliinissä ja on yksi muinaisen Egyptin tunnetuimpia esinelöytöjä.

Akhenatenin uudistukset eivät herättäneet laajaa vastakaikua. Uuden pääkaupungin asukkaiden kodeissa palvottiin yhä vanhoja jumalia ja kansan elämä uudessa pääkaupungissa keskellä aavikkoa oli karua. Akhenatenin hallintokauden viimeiset vuodet ovat huonosti tunnettuja, ja hän mahdollisesti hallitsi yhdessä Nefertitin tai Smenkharen kanssa, joka on saattanut olla prinssi. Akhenatenin seuraaja Neferneferuaten (ehkä Nefertiti tai tytär Meritaten) hallitsi vain lyhyen aikaa. Seuraava perillinen, poikafarao Tutankhaten, vaihtoi hallintokautensa alussa nimekseen Tutankhamon. Vanha uskonto otettiin jälleen käyttöön ja suljetut Amunin temppelit avattiin.

Tutankhamonin jälkeen perheen muisto hävitettiin järjestelmällisesti:  Atenin temppelit ja muut Akhenatenin monumentit purettiin, patsaat tuhottiin tai piilotettiin, ja Akhenatenin ja hänen seuraajiensa nimet poistettiin hallitsijaluetteloista.  Akhenatenin purettu pääkaupunki hautautui hiekkaan ja löytyi vasta 1800-luvun lopussa, jolloin virisi kiinnostus poikkeuksellista hallitsijaa ja hänen epätavallista hallintokauttaan kohtaan.

Hanna Sola/ Suomen Egyptologinen seura