Lauri Kilpiön säveltämä pienoisooppera Rantapalloja ja rintakarvoja on harvinaisen selkokielinen teos. Siinä sekä puhutaan että lauletaan ymmärrettävää suomenkieltä josta kaikkien pitäisi saada selvää. Kyse ei ole jumaltarinoista eikä kuninkaista, ei ruhtinaista eikä prinsessoista.
Rantapalloja ja rintakarvoja -oopperassa seikkailee päinvastoin nykypäivän “miehet”, jotka toisaalta ovat siinä tilanteessa että heidän kyllä tekee kovastikin mieli leikkiä jumalaa. He ovat ohjaajia, säveltäjiä, tuottajia ja muusikoita, joiden tarkoituksena on asettaa joukko naisia paremmuusjärjestykseen – kyllä, mitä ilmeisemmin he ovat meidän sielumme peili. Kuvataanko tässä oopperassa siis miehisiä sielunmaisemia – ehkä? Rantapalloja ja rintakarvoja on komedia, joka lopussa hiukan myötäilee tragedian suuntaan. Sen tarina on Mozartin Don Giovannin sukulaissielu, mutta kyseessä on vain teoreettinen sukulaisuusaste, Laui Kilpiön ooppera on taatusti nykymusiikkia, joka on kirjoitettu nykyaikaisen aiheen pohjalta.
Rantapalloja ja rintakarvoja
Säveltäjä: Lauri Kilpiö, libretisti: Christian Lindblad
Musiikinjohto: Jari Hiekkapelto
Ohjaus ja visualisointi: Christian Lindblad
Puvustus: Sari Suominen
Tuottaja: Harri Peurakoski
Valot: Helena Roivainen
Rooleissa: Eija Räisänen, sopraano
Mika Nikander, baritoni
Jussi Myllys / Juha Hostikka, tenori
Sami Lanki, puherooli
Muusikot: Jukka Nykänen, piano
Päivi Kiljala, klarinetti
Kaisa Ivars / Heidi – Maria Makkonen, viulu
Risto Aakko, alttoviulu
Jussi Vähälä, sello
Jani Niinimäki / Sami Koskela, lyömäsoittimet
Kantaesitys: Kanneltalo, Helsinki, 2. maaliskuuta 2004